En aloita tammikuuta lupauksilla ja haaveilulla ”uudesta minästä”. En tavoittele kiinteämpää vartaloa, kevyempää oloa. En halua eroon sokerista, enkä halua detox-kuurille. En jaa ruokia hyviin ja pahoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin, en tunne syyllistä oloa, jos syön tammikuussa suklaata. En aio hurahtaa noudattamaan mitään dieettiä. Enkä aio kannustaa ketään aloittamaan tammikuussa ihmekuureja.
”Terveyskuurit” ovat huijausta
Vartaloni on muuttunut hyvin paljon lasten myötä; olin aikaisemmin hoikka ja sporttinen ja nyt pehmeämpi. On kestänyt vuosia päästä tähän pisteeseen, jossa hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja olen tehnyt aktiivista työtä sen eteen viimeiset puoli vuotta.
Vielä viime keväänä mietin keinoja, miten päästä eroon vatsalihasten erkauman aiheuttamasta pyöreästä vatsasta. Mietin, olisiko mahdollista, että osa siitä olisikin turvotusta, jonka voisin poistaa muuttamalla ruokavaliota.
Aloitin ”clean eating” -kuurin, jonka aikana söin vain puhdasta prosessoimatonta ruokaa. Ei viljoja, ei sokeria. Jonkin aikaa ruokavaliosta pysyi poissa myös soija ja pavut.
Kirjoitin kokemuksistani blogiinkin, ja muutaman viikon ajan olin tästä hyvin rajoitetusta ruokavaliosta eli ”puhdistuskuurista” aivan innoissani. En pitänyt kuuria laihdutuskuurina, vaan hyvinvointia lisäävänä terveellisenä tapana selvittää, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat minulle huonoa oloa ja turvotusta.
Tämä kuuri muistutti muutaman vuoden takaista dieettiä, jolloin aloin syödä vegaanisesti. Tuolloin vegaaninen ruoka ja terveysruokabuumi kulkivat käsi kädessä somessa, eikä Instagramissa voinut olla törmäämättä buddha bowleihin, vihersmootheihin ja ”Eat the rainbow”-tapaan syödä kaikenvärisiä kasviksia ja hedelmiä.
Hurahdin täysin tähän terveelliseen värikkäseen elämään, ja sen lisäksi, että söin vegaanisesti, ruokavalioni oli myös tuolloin täysin ilman valkoista sokeria. Tunsin oloni kevyeksi ja hyväksi monta kuukautta, mutta tämä tiukka dieetti myös riudutti minut, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sairastuin ortoreksiaan: terveellinen ruoka hallitsi elämääni ja pyöri mielessäni koko ajan. Tässä postauksessa aiheesta lisää.
Olen huijannut itseäni onnistuneesti molemmilla kerroilla, kun olen ollut ”terveyskuurilla”. Olen tavoitellut hyvinvointia ja terveyttä, mutta todellisuudessa olen halunnut vain hoikempaa vartaloa, kapeampia kasvoja, vatsamakkaroiden sulamista.
Tavoitellessani hyvinvointia, olen kokenut stressiä, ahdistuneisuutta, pettymyksen tunteita. ”Terveyskuuri” on tuntunut rankalta, tuloksia ei ole tullut siihen tahtiin kuin olisin toivonut. Mielialat ovat vaihdelleet rajusti, olen himoinnut kiellettyjä ruokia ja tehnyt kaikkeni, jotta itsekurini pitää. Tähän kaikkeen on kulunut valtavasti energiaa, eikä vointini ole ollut optimaalinen.
Aikoina joina en ole aktiivisesti tavoitellut hyvinvointia, olen stressannut ja soimannut itseäni siitä, että olen ”repsahtanut”. Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole itsekuria aloittaa sokerilakkoa tai muuta syömisen rajoittamista. Tai olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, etten ole urheillut säännöllisesti.
Kohti kokonaisvaltaista hyväksymistä
Välillä olen pystynyt olemaan itselleni armollinen. Kirjoitinkin aiheesta vuosi sitten mm. siitä, miten olen pikku hiljaa päässyt täydellisyyden tavoittelusta ja alan hyväksyä itseni ns. sohvaperunana, joka joskus valitsee sohvan ja Netflixin hikilenkin sijaan.
Kirjoittaessani blogitekstiä vuosi sitten, olin kuitenkin vielä kaukana kokonaisvaltaisesta itseni hyväksymisestä. Saatoin hyväksyä sen, että lenkki jää väliin, mutta en todellisuudessa hyväksynytkään omaa peilikuvaani. Vertasin itseäni liikaa siihen laihaan tyyppiin, joka olin ennen lapsia, ja pelkäsin, etten enää koskaan saavuta toiveminää.
Hoikka = terve, tasapainoinen, onnellinen?
Tässä kohtaa olisi tietenkin ollut fiksua miettiä, miten oikeasti voin tuolloin hyvin hoikkana ja sporttisena. Olinko onnellinen? Olinko tasapainoinen? Tunsinko oloni terveeksi ja hyvinvoivaksi? Totuus on se, että lähes aina kun olen ollut hoikimmillani, olen ollut melko romuna. Olen näyttänyt hyvältä, ja pitänyt somaa ulkokuorta kasassa, peittääkseni sen, että oikeasti olen rikki.
Miksi olen ollut hajalla? Vaikka kyseessä on ollut monia yksittäisiä kasvamiseen kuuluvia syitä, kuten vaikkapa ero poikaystävästä, uravalintaan liittyvät kriisit parikymppisenä, tiedän nyt mistä on todellisuudessa ollut kyse.
Pohjimmiltaan kyse on ollut siitä, etten ole hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen. On ollut vaikea hyväksyä omaa herkkyyttä, omaa temperamenttia. Olen tuntenut itseni oudoksi, en ole kuulunut joukkoon. Monien läheisten mielestä olen ”taiteilijaluonne”, itsepäinen ja luova oman tien kulkija. Toisaalta olen myös melko ujo, ja vain läheisten – ja hyvää energiaa välittävien tyyppien – seurassa puhelias ja täysin rento (olen melko tyypillinen INFJ ja myös erityisherkkä). Usein on tuntunut siltä, ettei yhteiskunta arvosta näitä piirteitä. On tuntunut siltä, että minua on puristettu tiettyyn muottiin lapsuudesta saakka, ja tästä muotista on ollut vaikea poiketa.
Tähän samaan muottiin kuuluu myös hoikkuuden ihannointi. Hoikka = terve ja hyvinvoiva. On suorastaan mind blowing tajuta, ettei tämä ole totta. Voi olla terve ja hyvinvoiva aivan minkä kokoisena tahansa. Hoikkuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että on terve ja hyvinvoiva.
Wellness -kulttuuri on vain uusi nimitys dieettikulttuurille
Wellness -kulttuuria on sanottu uudeksi nimitykseksi dieettikulttuurille. Wellness ja hyvinvointi kuulostavat paljon lempeämmältä kuin tiukat dieetit, ja hyvinvointi on teemana erittäin houkutteleva. Kukapa ei haluaisi voida hyvin?
Liian usein puheet ja kirjoitukset kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista linkitetään joko suorasti tai epäsuorasti terveelliseen syömiseen ja sitä kautta myös laihduttamiseen.
Puhuttaessa hyvinvoinnista, tarjotaan vinkkejä puhdistavaan ruokavalioon, kehotetaan välttämään tiettyjä ruoka-aineita ja syömään mahdollisimman ravinnetiheää ruokaa. Tämä kaikki paketoidaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin teeman alle, jossa ruokaohjeet tulevat muiden ohjeiden, kuten riittävän unen ja liikunnan yms ohessa. Hyvinvointia tavoitteleva elämäntapa -paketti on helppo ostaa.
Kun asiaa miettii tarkemmin, tulee mieleeni: miten ihmeessä hyvinvointi voi tarkoittaa rajoittamista ja kontrollointia? Mitä hyvää seuraa siitä, että vahtii syömisiään, sen sijaan, että nauttisi ruoasta?
Viime keväänä olisin voinut pohdiskella näitä asioita ennen kuin taas aloin tavoitella hyvinvointia. Mutta enää en aio elää jatkuvassa kierteessä, jossa suoritan hyvinvointia siitä stressaten tai en suorita hyvinvointia ja stressaan huonoa itsekuriani. Tein tämän miten päin tahansa, lopputuloksena on suuri stressi. Ja tämä jatkuva – useimmiten osittain tiedostamatonkin – stressi on yksi suurimmista syistä siihen, miksi en ole voinut hyvin. Enkä varmastikaan ole ainoa, joka on ollut tai on samassa kierteessä.
Miksen siis saman tien heittäisi roskikseen ajatusta siitä, että minun pitää täyttää tietyt ulkonäölliset kriteerit, jotta voin hyväksyä itseni ja voida hyvin?
Tästä kysymyksestä lähdin liikkeelle viime kesänä, ja nyt olen tässä.
En halua eroon sokerista, enkä halua detox-kuurille…enkä todellakaan tarvitse sinua Kayla Itsines!
Sanon heipat ulkonäkökeskeiselle dieettikulttuurille ja bikini body -treeneille. Sanon heipat ruokakeskeisille hyvinvointipaketeille, ”Eroon sokerista” kursseille, ”Detox-kuureille”, hiilarien vähentämiselle, ja kaikille muille rajoittaville ”hyvinvointi” kuureille.
En tarvitse kuureja tai elämäntapamuutoksia voidakseni hyvin. Voin hyvin – voin parhaiten – silloin, kun hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen. Tämä hyväksyntä on ainoa muutos, jonka olen tarvinnut. Hyväksyntää seuraa rakkaus ja myös suuri vapauden tunne.
Syön sitä, mitä mieli tekee, en kontrolloi, en rajoita, en stressaa. Urheilen silloin kun huvittaa sillä tavalla kuin haluan, ja nautin joka sekunnista. En rääkkää itseäni, koska miksi pitäisi? Enhän rääkkää muitakaan, joita rakastan.
♥
Myberryforest – blogin ruokafilosofiaa
Olen jo pikku hiljaa syksyn aikana vienyt blogiani siihen suuntaan, missä sen jatkossakin haluan olevan: ruoka on suuri nautinto, mutta se ei ole koko elämä. Joskus tekee mieli suklaata ja pullaa, joskus tekee mieli kulhollinen pastaa tai salaattia. Joskus juon vihersmoothien, joskus juon suklaasmoothien. Teen ruokaa rennosti.
On ihanaa syödä,
on ihanaa nauttia,
kaikista ruoista,
ilman rajoituksia.
Huom. En pidä syömistä ilman eläinperäisiä tuotteita rajoittavana, sillä tarjontaa on nykyään niin paljon, ja olen tottunut laittamaan ruokaa ja syömään vegaanisesti. Jos vegaaniruokavalio tuntuu sinulle liian rajoittavalta, tai jos sinulla on syömishäiriötaustaa, mutta haluat kokeilla vegaanihaastetta, suosittelen käymään ravitsemusterapeutin puheilla ennen uuden ruokavalion aloittamista.
ps Blogia voi seurata myös uudella suomenkielisellä Instagram-sivullani: myberryforestlife 🙂
Vastaa